Olen tässä makustellut päässäni, mistä kirjoittaisin seuraavaksi, sillä aiheita olisi vaikka kuinka paljon. Sitä, kun alkaa miettiä omaa elämäänsä, niin tajuaa kuinka paljon on ehtinyt kokea, vaikka ikää ei ole kovinkaan kummoisesti mittarissa. Joidenkin mielestä olen tantta ja joidenkin mielestä tyttönen. Omasta mielestäni olen jotakin tyttösen ja tantan väliltä, ehkä kuitenkin olen mieluummin se tyttönen. 

Töissä on käyty kovaa keskustelua päivystyslistasta, joka sattuu olemaan armeliain (?) minulle. Itseäni kyllästyttää asian jatkuva puiminen, sillä esimiehemme loi kyseisen listan enkä minä. Saatan olla paksupäinen ja umpiluupää, mutta mulle ei oikein avaudu miksi asiaa puidaan. Onko se olevinaan epäreilu muita kohtaan vai mitä hittoa? Mielelläni tekisin ylitöitä, sillä olen tunnin pakkasella ja haluaisin korvata sen takaisin, mutta ylityökiellon kanssa edes tuntia ei saa korvattua. Mulla ei ole tarvetta lähteä joka kuudes perjantai aiemmin töistä, mutta pian tuntuu siltä, että haen muita töitä ja jääkööt rutinat listasta menneisyyteen. Että tämmöistä olen tänään pohtinut töissä, sillä en jaksa kuunnella naisvaltaisen alan rutinoita ja mussutuksia päivästä toiseen. Pitänee miettiä miesvaltaisen alan haltuunottamista. 

Tänään koimme mieheni kanssa huvittavan tilanteen naapureiden toimesta. Asumme kerrostalossa ja yläkertaan muutti uusi perhe, ja tämän perheen isäntä tuli tänään oven taakse. Mies aloitti asiansa kysymällä teimmekö eilen ruokaa, johon tuli valkosipulia. Ilmeeni saattoi hetkeksi muuttua wtf-muotoon, mutta myönsin asian olevan näin. Äijä ylisti valkosipulia, kunnes pääsi asiaan. Meidän ruuanlaittomme hajut kuulemma menevät heidän asuntoonsa! Hän ei aio  kieltää meitä tekemästä ruokaa (LOL), mutta häntä harmittaa ruuankäry, joka luikertelee heidän asuntoonsa. Mun pitäisi laittaa huoltoyhtiöön viestiä aiheesta, jotta ongelma korjattaisiin (eli meidän keittiönkaapin yläosa revittäisiin auki.... enpä anteeksi vaan usko...). Uskomattomista asioista naapurit voivatkin vittuuntua. Ei kuulemma haittaa jos rapussa haisee ruoka, mutta ikävää jos naapurien ruuanlaitto tunkeutuu heidän keittiöönsä jotakin putkea/hormia/mielensäpahoittajaa pitkin. Ehkäpä menen joskus heidän oven taakse ja kysyn miksi tavaroita pitää tiputella lattialle jatkuvalla syötöllä juuri ennen hiljaisuutta tai miksi he aloittavat helvetillisen kolistelun iltayhdeksältä jos ovat kotona jo viiden maissa? Kyllä minäkin osaan pelata tätä peliä jos joku kehittää ongelman meidän normaalielämää kohtaan. Onnea heille ensi perjantaina, sillä lapset ovat tulossa luoksemme ja he eivät ole hiljaisia ja varmasti lapset haluavat syödä ruokaakin. Hah. 

Kohta se olisi taas aika mennä pyörimään sänkyyn. Parina viime ehtoona olen ollut juuri nukahtamaisillani, mutta joko naapurin norsumainen kävelytyyli tai meidän elukkamme on herättänyt minut kevyestä unesta. Kerrostaloelämä ottaa joskus pattiin lapsuutensa ja nuoruutensa omakotitalossa viettänyttä päähän. Mutta ehkä tämä tästä, kun ottaa asiat huumorilla.